“Miksi pitää erikseen aina mainita että se on RESCUEkoira, se on vaan koira”, "luuletko olevasi joku maailmapelastaja vai?" Jostain syystä se menee joillakin ihmisillä ihon alle kun rescuekoira omistajat mainitsevat koiransa taustaa lyhyesti avaavaa termiä ja olen pohdiskellut paljon miksi. Kaiveltuani vastausta siihen, piti tietysti myös pohtia miksi sitä aina tulee mainittua. Olen jopa itse joskus itsekseni pohtinut että “pitikö nyt taas mennä mainitsemaan siitä” koska siitä saa samalla myös jonkinlaisen ihmeellisen leiman otsaan. Laitetaan sellaiseen outoon lokerikkoon mihin en ainakaan itse halua tulla laitetuksi. Todettakoon jo heti alussa ettei tämä blogipostaus valitettavasti tule antamaan mitään suoraa vastausta tähän kysymykseen vaan on puhtaasti omaa pohdiskelua asian ympärillä. Ehkä se antaa sinullekin uusia näkökulmia asiaan.
Joten miksi sitten kerron omistavani nimenomaan rescuekoiria, kun kysytään minun lemmikeistä? Olen aina ajatellut että se vastaa lyhyesti mahdollisimman moneen kysymykseen; on oletettavasti sekarotuinen, todennäköisesti ei ole mitään tietoa mitä rotuja siinä on, se on todennäköisesti tullut minulle vasta aikuisena eikä sen taustoista ole täyttä varmuutta, sillä saattaa olla varautunut olemus tai pelkotiloja joita ei välttämättä ole pennusta kotioloissa kasvaneella koiralla ja ehkä meidän koira-harrastukseen kuuluu agilityn tai näyttelyiden sijaan ihan vaan monen mielestä normaalista lenkistä selviytymistä rentoutuneena ja hyvillä mielin.
Tuoreen Saksalaisen tutkimuksen mukaan erityisesti itä-Euroopasta adoptoiduilla koirilla (esimerkiksi Romaniasta mistä Frodokin on) esiintyy usein pelkoa tai vähintäänkin varautunutta asennetta tuntemattomia ihmisiä kohtaan sekä ahdistuneisuutta.Toki tähän vaikuttaa monet muutkin seikat kuten koiran ikä adoptoituessa sekä onkok koira ennen sitä viettänyt aikaa kadulla vai koiratarhalla. Tutkimus ei suoraan todistanut mitään merkittäviä eroja käytösmalleissa “kotimaisissa koirissa” ja ulkomailta tuoduissa rescuekoirissa. (J. Graf, 2024). Tutkimus tietysti myös ottaa huomioon että osa tutkimusmateriaalista voi olla harhaanjohtavaa puolueellisuuden vuoksi sillä tiedot on saatu rescuekoirien omistajilta. Ei voi täysin poissulkea että rescuekoira-omistajan arvomaailma motivoi antamaan ruusuisemman kuvan rescuekoirista kuin se todellisuudessa on.
Itse en pidä siitä stereotypiasta jossa uskotaan että kaikki rescuekoira-omistajat vihaavat rotukoiria ja olisivat sitä mieltä ettei niiden pitäisi olla olemassa, että tuomitaan rotukoirien omistajat heidän valinnoistaan tai että ollaan niin sinisilmäisiä että uskotaan että adoptoimalla koiria pelastetaan maailma ja ollaan parempia ihmisiä (kyllä, näin olen kuullut sanottavan useampaan otteeseen). Itse en ainakaan halua että kukaan uskoo minun ajattelevan näin enkä koe että suurin osa rescuekoiramaailman ihmisistäkään tähän stereotypiaan kuulu. Totuus on että suurin osa rescuekoirien omistajista ovat vain halunneet seurakoiran ja valinnut adoptoida jo olemassa olevan sellaisen, mielestäni ihan järkevää. Koiran valinta tulisi kuitenkin pohjautua sinun omiin resursseihin ja siihen millaista koira-arkea haluaisit koirasi kanssa elää. Joillekin sopivin valinta löytyy kasvattajalta ja toiselle voi löytyä koiratarhalta tai eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Koiran hankintaa ei ikinä saisi motivoida sääli tai halu pelastaa, silloin sokeutuu herkästi sille mitä koiralle todellisuudessa pystyy tarjoamaan ja mihin omat resurssit riittää. Koiran kasvatuksessa esiintyviin ongelmallisuuksiin ja haasteisiin, kuten jalostuskoirien fyysinen ja psyykkinen terveys, voidaan toki pureutua, samalla tavalla kuin pitää käsitellä rescue-koiriin liittyviä haasteita kuten käytösongelmat, tautiriskit ja "hämäräbusiness" mikä valitettavasti löytyy molemmista yllämainituista.
Tätä asiaa pohdiskeltuani tulin kuitenkin tulokseen ettei koirani loppupeleissä hirveästi edes eroa tapaamistani rotukoirista. Olen tavannut kasvattajalta pentuna hankittuja koiria jotka suhtautuvat epäilevästi vieraisiin ihmisiin, jotka hyökkii ja jahtaa autoja, jotka kärsivät eroahdistuksesta tai reaktiivisuudesta. Omat koirani käyvät kaupungissa kävelyillä, ovat mukana kun sukulaiset kokoontuvat meidän kotiin ja viettävät varsin normaalia koira-arkea taustoistaan huolimatta. Tätä tukee myös J. O’Riordanin 2023 tekemä tutkimus joka ei löytänyt merkittäviä eroja rescuekoirien ja ei-rescuekoirien välillä. Rescuekoiria myös löytyy niin paljon ja niin erilaisia että vaikka sitä ajattelisi että termi jotenkin kuvastaa sitä kotoa löytyvää rescuekoiraa, niin ei siitä ihan hirveästi loppupeleissä kuitenkaan voi päätellä. Ehkä minun pitäisi opetella pois tuon termin käytöstä?
Toisaalta seurasin hiljattain Facebook keskustelua rescuekoirista jossa pyydettiin kertomaan miksi on ottanut rescuekoiran tai miksi ei ikinä adoptoisi rescuekoiraa. Siitä huolimatta että rescuekoira on “vaan koira muiden joukossa”, todella monella oli kuitenkin hyvin selkeät syyt ja näkemykset siitä miksi nimenomaan rescuekoira ei ikinä sopisi heille. Eli onko niissä rescuekoirissa ehkä kuitenkin jokin yhteinen asia jonka resuce-termillä voi kuvastaa? Rotukoirista puhuttaessa kuitenkin hyvin usein mainitaan minkä rotuinen koira kotoa löytyy tai millaisen koiran haluaa, vaikka onhan sekin vaan koira. Miksi siitä pitää erikseen mainita?
Lähteet ja viittaukset:
Jessica Graf, Franziska Kuhne, James A. Serpell, 2025, “Behavioral traits of rescue dogs from Southern and Eastern Europe rehomed to Germany”, https://doi.org/10.1016/j.jveb.2025.01.005
John O’Riordan, Lina S.V. Roth, 2023, “Rescue dogs show few differences in behavior, cognitive abilities, and personality compared with non-rescue dogs”, https://doi.org/10.1016/j.jveb.2023.09.003
0 Kommentit